Anita Ermala

(s. 13.2.1932, Helsinki)


Anita Ermala aloitti taideopintonsa 16-vuotiaana vapaassa taidekoulussa ja tämän
jälkeen Suomen Taideakatemian koulussa, missä hän opiskeli vuosina 1950-1954.
Hän täydensi myöhemmin opintojaan professori Aukusti Tuhkan kurssiateljeessa
(1958-59)

Ermalan työt olivat ensi kerran näytteillä Lapin taiteen 5-vuotisnäyttelyssä 1952 sekä
välittömästi Suomen taideakatemian, Suomen kuvataiteilijoiden ja Suomen
kuvataideliittojen näyttelyissä.

Liityttyään"Nuoret graafikot" -nimiseen taiteilijaryhmään Ermalan toiminta laajeni
kansainvälisesti. Hän osallistui näyttelyihin Prahassa, Brysselissä,
Karl-Marxstadtissa, Moskovassa, Leningradissa ja Beijingissä.

Ermalan työt kiinnittivät suurta huomiota. Pietarissa Eremitaasin taidemuseo lunasti
hänen teoksiaan kokoelmiinsa kuten myös Ateneumin taidemuseo ja Suomen valtion
kokoelmat kotimaassa.

Kritiikeissä kehuttiin Ermalan töiden sävyjen kirkkautta ja luonnontunnetta. Niiden
viehättävä satumaailma kosketti.

Avioiduttuaan Juha Järveläisen kanssa 1959 Ermalan oma taiteellinen työ jatkui, mutta jäi
julkisuudesta. Ermala keskittyi poikiensa kasvattamiseen ja toimi pianonsoiton
opettajana.

Julkisuuteen kuvataiteilijana hän palasi vähitellen taiteilijapariskunnan asuessa
Hämeenlinnan lähellä Iso-Evon kylässä.

Pariskunnan muutettua Lapinlahdelle, Anita Ermala on pitänyt kaksi omaa näyttelyä. Yhden
Lapinlahden kirjaston Aniara -tilassa sekä 80-vuotisnäyttelyn Lapinlahden
taidemuseolla.

Vuonna 2010 piispa Arseni, Anita Ermala, Juha Järveläinen, Pauli Martikainen ja Osmo
Monto järjestivät yhteisen myyntinäyttelyn Itä-Suomen yliopiston hyväksi.
Näyttely oli avoinna 19 päivää. Siinä vieraili yli 400 kävijää. Töitä myytiin
27, valtaosaltaan Ermalan teoksia.

Anita Ermalan juuret ovat taiteilijakodissa. Hänen äitinsä oli ammattitason pianisti,
setänsä ja tätinsä Viipurin taidekoulun käyneitä taiteilijoita, serkkunsa
taiteilija Olavi Ermala.

Ermalan isä Onni Johannes Ermala (1904-1958) toimi ilman arkkitehdin koulutusta
Rakennushallituksen arkkitehtina sekä Kemin kaupunginarkkitehtina. Hänen
tunnetuimpia töitään ovat Malmin lentokenttä (osittain), Neuvostoliiton
suurlähetystön sisustus (osittain) , Puijon Maja, Lapin Lääninhallitus, Kemin työväentalo, Kemin
tyttökoulu, Rovaniemen Valsa, Kajaanin seminaarin uusi päärakennus, Keminmaan
Pohjanranta ja Suomussalmen kirkko.